tiistai 19. maaliskuuta 2013

The Modern Queerwolf ja muuta ajankohtaista


En haluaisi kierrättää samoja aiheita, mutta nyt on pakko hieman jatkaa edellisen blogauksen hengessä. Eli kun tänä päivien päivänä suomalaiset friikit, pervot ja kaikenkarvaiset tasa-arvon kannattajat ovat uutterasti kirjoitelleet nimiään kansalaisaloitteeseen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, on minunkin näin kansalaismielisyyden hurmiossa pakko jatkaa homojen hommilla. Nyt en kuitenkaan uppoudu syväanalyysiin espanjalaisten mestareiden vampyyrivisioista, vaan teen muutaman vaatimattoman elokuvasuosituksen niille, jotka haluavat juhlistaa kansalaisaloitteen mahtavaa starttipäivää kauhuelokuvaa katsomalla.

CTHULHU (2007)

Historian professori Russell Marsh palaa syrjäiseen kotikaupunkiinsa selvittelemään kuolleen äitinsä omaisuuden jakoa. Hän joutuu kohtaamaan New Age -kulttia karismaattisesti johtavan isänsä, mutta tapaa kaupungissa myös vuosien takaisen ystävänsä ja rakastajansa Miken. Miesten välinen rakkaus syttyy uudestaan samalla kun Russellin isä herättelee kulttinsa avulla maailmanloppua poikansa kustannuksella…

Tuntemattoman Dan Gildarkin ohjaama vaatimaton indie-kauhu Cthulhu ei varmasti ole kaikkien kuppi teetä. Lovecraft faneille tiedossa voi olla pettymyksiä, sillä nimestään huolimatta elokuva ei pohjaudu suoranaisesti mihinkään kirjailijan novelleista, vaikka tarinasta onkin aistivissa esimerkiksi selvät viittaukset Shadow Over Innsmouthiin. Lovecraftin vaikutus näkyy kuitenkin erityisesti tarinan yleisissä asetelmissa sekä tunnelmassa. Vanha kunnon H.P. itse saattaisi tosin pyörähtää haudassaan kuullessaan, että tarinan päähenkilöllä on rakkaussuhde toiseen mieheen. En väitä Lovacraftia foobikoksi, mutta seksuaalisuuden, samoin kuin romanttisen rakkauden kuvaus on ylipäätänsä asia, joka tuntuu miehen tuotannosta puuttuvan lähes kokonaan.

Jos on katsojana valmis luopumaan elokuvan suoran vertaamisen Lovecraftiin, on Cthulhu varsin piristävää katsottavaa. Tarinaltaan se kehittyy miellyttäväksi pahan kultin ympärille kietoutuvaksi mysteeriksi, joka tarjoaa omaperäisiä kauhuvisioita ja erityisen onnistuneen tunnelman rakentelun.  Päähenkilö Russellia esittävä Jason Cottle tekee erinomaisen mieleenpainuvan roolisuorituksen. Ja on pakko sanoa, että itselleni Cthulhu on jäänyt mieleen (varsin hyvässä mielessä) juurikin homoseksuaalin päähenkilönsä ansiosta. Rinnastus homoseksuaalin päähahmon tunteman pikkukaupunkiahdistuksen ja yliluonnollisen kauhun välillä toimii varsin tuoreella tavalla. Hahmot ovat aidosti sympaattisia ja pidettäviä. Seksuaalisuudella on osansa heidän kohtaloihinsa, mutta ei välttämättä tavalla, jota ensimmäisenä odottaisi.



NIGHT WARNING aka BUTCHER, BAKER, NIGHTMARE MAKER (1982)

Menetettyään vanhempansa autokolarissa Billy Lynch on asunut ylisuojelevan tätinsä hoivissa. Nyt 17-vuotias Billy on valmis itsenäistymään. Suunnitelmissa on college ja seurustelun auvo kulmakunnan kaunottaren Julien kanssa. Tästä Cheryl täti ei kuitenkaan pidä. Yritettyään huijata Billyn jäämään luokseen erilaisten valheiden avulla, alkaa Cherylin rakoileva mielenterveys mureta todenteolla ja hänen käytöksensä muuttuu murhanhimoisen psykoottiseksi…

Paremmin tv-ohjaajana muistetulle, viime vuonna kuolleelle William Asherille Night Warning on varsin erikoinen lisä filmografiaan. Elokuva keikahti brittien kuuluisalla video nasty listalla, mutta ei lopulta päätynyt tuomitun 39 elokuvan joukkoon. Syy nasty listalle joutumisessa lienee elokuvaan sisältyvä muutama varsin graafinen veriteko. Gore ei kuitenkaan ole elokuvan järkyttävin puoli. Aihepiiri nimittäin liikkuu insestissä ja homofobiassa, joista varsinkin jälkimmäistä käsitellään erityisesti valmistusajankohtaansa nähden kovin modernilla tavalla.  Cheryl tädin sairas fiksaatio sukulaispoikaansa luo ahdistavuudessaan elokuvan painostavan tunnelman ja muodostuu yhdeksi tarinan pelottavimmista elementeistä. Cherylin väkivaltaiset purkaukset ovat vain kliimaksi sille todelliselle kauhulle, jota hänen pakkomielteensä kylvää. Monet nasty listalle joutuneista filmeistä eivät voi juuri hyvällä käsikirjoituksella ylpeillä. Night Warning erottuu joukosta todella edukseen synkeällä ja älykkäällä tarinallaan, joka Psycho vaikutuksistaan huolimatta onnistuu tekemään varsin ainutlaatuisen vaikutuksen. Ei ihme, että elokuva oli ilmestyessään ehdolla Academy of Science Fiction, Fantasy and Horror:n jakamaan Saturn palkintoon parhaana vuonna 1982 ilmestyneenä kauhuelokuvana.

MAY (2002)

Yksinäisellä Maylla on karsastavat silmät ja parhaana ystävänään lasilaatikkoon suljettu käsintehty nukke. Hän työskentelee eläinlääkärin vastaanotolla, haaveilee todellisesta rakkaudesta ja yrittää jollain tapaa saada yhteyden ympäröiviin ihmisiin. May ihastuu kauhuelokuvia rakastavaan Adamiin, Mayn työkaveri Polly taas on ihastunut Mayhin. Kun ihmissuhteet menevät ristiin, ryhtyy May dramaattisiin toimenpiteisiin saadakseen itselleen vihdoin täydellisen kumppanin…   

May on ohjaaja Lucky McKeen ensimmäinen itsenäinen ohjaus. Siitä muodostunut vuosien myötä pieni kulttiklassikko, joka teki McKeen näkyväksi ainakin sisemmän piirin kauhuelokuvaharrastajien parissa. Se oli myös ensinäyte Mckeen Ja May:tä näyttelevän Angelan Bettisin saumattomasta yhteistyöstä, joka on jatkunut hedelmällisenä tähän päivään asti.

Angela Bettis

 Mayn ehdoton voimavara on leikittely sukupuolirooleilla ja sen vaivaton seksuaalisuuden kuvaus. Päähenkilö May ei näyttäydy sen enemmän homo- kuin heteroseksuaalinakaan. Hänen ainoa pyrkimyksensä on löytää täydellinen kumppani, ei täydellistä miestä tai naista. McKee käyttää nerokkaasti exploitaatiosta tuttua tarinaa täydellistä naista kokoavasta hullusta tohtorista ja siirtää sen arkipäiväiseen, yksinäisyyden ja kurjan lapsuuden riivaamaan nuoreen naiseen. Tuloksena syntyy surullinen, pelottava ja kuitenkin myös vinksahtaneen lämminhenkisellä huumorilla kuorrutettu urbaani Frankenstein tarina. May on esimakua McKeen harjoittamaan tuoreen anarkistiseen ja erinomaisen hyvällä maulla toteutettuun, mutta ei koskaan liian ryppyotsaiseen, feministiseen kauhuun. Elokuvana se on täysin omaa luokkaansa, lukemattomia katselukertoja kestävä eksentrinen helmi, joka jokaisen modernista kauhusta kiinnostuneen tulee nähdä.

---

Ja jos nämä edellä mainitut teokset eivät nyt millään tyydytä teidän homokauhuhimojanne, suosittelen kääntymään kauhuhomopornolla kokeiluita tehneen kanadalaisen pornoauteur ohjaaja Bruce La Brucen sekä ranskan oman lesbovampyyrikuninkaan ynnä sapfolaisen säpinän mestarin Jean Rollinin puoleen.

Koska olen itse nämä suosittelemani elokuvat jo katsastanut useampaan kertaan, valitsisin vielä kirsikkana tämän rönsyilevän kakun päälle leffan, jonka täytyy olla sieltä kaikkein epäkorrekteimmasta päästä. Nimittäin Mark Pirron vuoden 1988 transformaatioilottelun The Curse of the Queerwolf. Kyseessä on mitä varminten täysin ala-arvoinen filmi, mutta en voi sille mitään; siitä asti kun näin elokuvan trailerin, minulla on ollut pakkomielle nähdä se. (Vielä tämä fiksaatio ei ole kuitenkaan kasvanut ihan niin suureksi, että olisin valmis tuhlaamaan yli 60 puntaa, jota sen DVD julkaisusta Amazonissa pyydetään.) Jos siis löytyy vinkkiä, mistä tämän elokuvallisen helmen voisi tavoittaa, ilmiantakaa tieto minullekin. Siihen asti on vain tyydyttävä ihastelemaan elokuvan traileria:



ps. tätä blogausta (varsin hitaasti) kirjoittaessani kansalaisaloitteen kannatus on noussut noin 30 tuhannella ihmisellä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti